Ihmisyyden paradoksi

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot:

Laulu Rhodokselle

Jo kaukaa näin temppelis somat,
raunioina oi Kreikan maa.
Ne tahdoin, kun temppelit omat
taas, ehjäksi rakentaa. 

Sun juurellas akropolis,
minä aikaa mennyttä itkin.
Oi miten pieni mä olin,
kun liu’uin Sun aikaa pitkin.

Sun meresi siniseen veteen
minä suruni hukutin.
Abovadrasi kuumaan kylkeen
minäni hukutin. 

Sinä nousit merestä Odysseus.
Lauloin laulua Seireenin. 
Sinut lähetti luokseni itse Zeus.
Minä jälleen rakastin.

Sinä tartuit käteeni musta mies,
veit kuumille kujilles,
paloi silmissäs hehkuva Hellaan lies.
Olit minulle Herakles.

Olin sinulle Afrodite,
Sinä minulle Apollo.
– Saga po, saga po, sinä lauloit
Ja rakentui minussa raunio.

Tää tarinoistasi yksi vain,
oi saari Rhodoksen.
Sen jumaltarun kun elää sain.
nyt tahdo muuta en. 

Voin silmäni taas sulkea
Orfani du, Orfani du,
ja kujaas kaitaa kulkea
a gapi mu, agapi mu…

On Odysseus taas purressaan
ja sadun uuden luo.
Ja Apollo, hän vuorellaan
taas lemmen maljat juo. 

Eila Ali-Jaakkola, Helsinki

*

Kaksi maailmaa

Joskus ihminen haluaa maailmaan
avaimet omistaa, ajalle kuuliainen olla 
ja aikaretroilun unohtaa.
Hetkessä silloin, kun silmät
taivaantähtikartaston kuvastaa,
Silloin, kun sydämenlyönnit
ihmisyyden maailma tunnistaa.
Usein kuitenkin huomaa
vain olevansa ilosta lämmin
tai maailman surusta paleleva
pieni ihminen.

Risto Hedman, Leppävesi

*

Idiootit

Raiskaatte meidät
sanoillanne
pahasti pahemmin
kaikkein pahiten.

Pahemmin kuin 
sotilasjunttien
työntämät elävät rotat
vaginoihimme.
Idiootit. Idiootit. Idiootit.

Kuitenkin.

Jäämme henkiin
toisin kuin 
toisinajattelijoiden
vaimot äidit siskot mummot.
Kuolema otti heidät.
Idiootit. Idiootit. Idiootit.

Joka aamu heräämme 
raiskattuina törkyihinne
törkysanoihinne.

Mutta. 

Me parannumme
jatkamme elämää.
Toisin kuin
junttien murhaamat
naiset tytöt lapset.
Idiootit. Idiootit. Idiootit.

Luulette olevanne 
meitä vahvempia
Haluatte murskata meidät.

Vaikka.

Emme sano teille
pahaa sanaa.
Emme nosta
kättämme vastaanne.
Emme juorua teistä
puhu teistä pahaa
paljasta salaisuuttanne.
Emme suutele teitä
kuten Juudas.

Vaan.

Niin kuin ryöväri
tunnustamme teidät.
Idiootit. Idiootit. Idiootit.

Luulette nujertavanne meidät.

Mutta.

Me elämme kanssanne,
olemme aina eläneet,
tulemme elämään.

Kuvittelette olevanne vaginoihimme
työnnettävä
juntan elävä rotta.
Luulette murhaavanne meidät
aamuisin öisin
illoin päivisin.
Idiootit. Idiootit. Idiootit.

Mutta.

Te erehdytte.
Olemme ikuinen julkinen salaisuus.
Teissä.
Samassa tuulessa.
Ilmassa.
Vedessä.
ja
Maassa.

Marju Rönkkö, Jyväskylä

Palautteet: 

Eila Ali-Jaakkolan (91 v.) Laulu Rhodokselle on syntynyt 40 vuotta sitten, näin kirjoittaja kertoo saatteessaan. Runossa haltioidutaan sekä Kreikan historiasta, myyteistä ja maisemista kuten myös matkalla kohdatusta ihmisestä. Laulu Rhodokselle -runossa annetaan hurmaantumisen viedä, rakastuminen kaappaa runon puhujan kokonaan mukanaan.

Koko ajan luodaan kaksoiskuvaa, jossa toisiinsa limittyneinä ovat Kreikka ja tuntematon rakastettu: ”Olit minulle Herakles.”
Kreikankielisen laulun sanat tuovat runoon rytmiä ja tunnelmaa ja ikään kuin ”vierittävät” sitä kohti loppuaan. Laulun sanat lienee kirjoitettu kuulonvaraisesti. Sekin sopii runon kokonaisuuteen.

*

Risto Hedmanin Kaksi maailmaa -runo osuu hienosti ihmisyyden paradoksiin. Elämä on yhtä aikaa suurta ja pientä. Toisaalta olemme ääretöntä taivasta tuijottavia olentoja, joiden ”silmät taivaantähtikartaston kuvastaa”, toisaalta taas ”ilosta lämmin tai maailman surusta paleleva pieni ihminen” kuvaa meitä yhtä lailla.

Hedmanin runo on viritetty herkäksi ja se tavoittaa jotain olennaista tästä ihmeellisestä ihmisenä olemisesta. 

*

Marju Rönkön pitkä I-runo liittyy Chilen vallankaappaukseen, josta tuli syyskuussa kuluneeksi viisikymmentä vuotta. ”Runoni liittyy siihen, mutta myös nykyaikaan”, Rönkkö kirjoittaa.

Idiootit on valtavan vahva ja vaikuttava runo. Paitsi sanallinen taso, myös rytmi luo voimaa. Toistossa on tehoa ja hypnoottisuutta.
Runo kertoo periksiantamattomuudesta ja siitä, että väkivallalla ei koskaan voi nujertaa ihmisen todellista ydintä. Ja kuten Rönkkö kirjoittaa, runo liittyy – ikävä kyllä – myös nykyaikaan. Ei todellakaan olla saavutettu maailmaa, jossa ihminen ei olisi julma toista ihmistä kohtaan.

Yhden sanan säkeet ovat tehokkaita: 
Vaan.
Mutta.

Samoin runon väkevyyttä korostaa viimeisen säkeistön erilaisuus aiempiin verrattuna. Sanat tiputellaan. Tauoilla on merkitystä. Sanat vähenevät, elliptinen ilmaus on voimissaan.

Idiootit on ankara, hieno runo.

*

Runopysäkki-blogi perustettiin joitakin vuosia sitten palvelemaan Eläkeläinen-lehden runoudesta kiinnostuneita lukijoita. Toivon blogille uljasta jatkoa, nyt sanon osaltani kiitos ja hei!

NIINA HAKALAHTI

Runopysäkin uusi luotsaaja on runoilija Kristiina Wallin. Runoja Runopysäkille voi lähettää hänelle osoitteeseen:
kristiina.wallin@tpnet.fi
Runoja julkaistaan vuonna 2024 tuttuun tapaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.