Ihmisen pienuus ja suuruus

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot:

Korona

Mikä onkaan tuo kumma Korona,
jota kukaan ei nähdä saa.
Se kummajainen tautia tartuttaa,
se toiset sänkyyn kallistaa
ja toisia se taivaaseen johdattaa.

Se kumma Korona,
ihmisiä pelottaa.
Rajoituksia asettaa,
ei kotoa liikkua saa.

Ikäihmiset se kotiin käskyttää,
mikä on se meitä määräämään.
Kaupassa aamulla käydä saa,
ennenkuin oikiat ihmiset ostoksille hurahtaa.

Ei kaupasta tuoretta leipää saa,
ei piirakat lämpiminä, ei pullatkaan.
Mieleeni juolahtaa,
kyllä se eilinen yli 70:lle kelvata saa.

Vanhukset hoitokodeissa huokailee,
kun ei kukaan saavu tervehtimään.
Vuosikymmenet puolisot samaa kattilaa
hämmentäneet on.
Nyt ei edes suukkoa vaihtaa saa.

Kuka ennustaa,
mitä tehnee tämä Korona mielenterveydelle?
Kyllä tämä monet miettimään saa.
Ei naurata ollenkaan.

Minä autolla hurautan Markettiin,
tiskistä lämmintä ruokaa tempasen vaan.
Istun autooni evästä nassuttamaan,
siinä ihmisiä kyttäillä saan.

Näinhän se piknikki toimiikin,
ei Korona siihen vaikuttaa voi!

PYSYTÄÄN TERVEINÄ!

Anja Sarajärvi, Raahe

Anteeksi

Maine ja kunnia ei ole enää tärkeä, kun kuolinvuoteella
miettii onko elämässä ollut mitään järkeä.

Millainen äiti, isä, ystävä ja läheinen on ollut, on silloin
päällimmäisenä mieleen tullut.

Myöhäistä ei ole silloin anteeksi pyytää, jos syyllisyys
mieltä hyytää.

Sirpa Niskanen, Kajaani

 

Ihminen 7-kirjainta

Puhuva, naurava
ystävyydestä, rakkaudesta
elävä luonnon olento

Näkee, kuulee, mitä tahtoo.
Kieli ajattelun tulkkina.

Voi kadottaa itsensä,
Löytää uudelleen.

Edustaa tietoisuuden
suurinta astetta.

Evoluution tuottama.
Ihmisyyttä kantava.
Kehittyvä luonnon olento.

Saa voimaa luonnosta
Asettaa päämääriä.
Unelmoida, toivoa elämässä.

Seppo Koskima, Tampere

 

Palautteet:

Anja Sarajärven Korona-runo kuvaa viruksen merkitsemää arkea monipuolisesti. Runo on kuin pienimuotoinen kronikka. Korona personoidaan: ”Ikäihmiset se kotiin käskyttää,/mikä on se meitä määräämään.” Pientä satiiriakin on mukana; kaupassa saa käydä ennen kuin ”oikiat ihmiset” tulevat.

Runon hyvinkin tummat sävyt keventyvät lopussa, kun puhuja keksii ratkaisun eli omatoimipiknikin autossa. Runossa siis päihitetään koronaa huumorin keinoin. Päällimmäiseksi tunnelmaksi jää: ei luovuteta, tästä selvitään!

* * *

Sirpa Niskasen Anteeksi-runo on tiivis, mutta sisältää suuren teeman. Oikeastaan Niskasen runon kolmesta säkeistöstä voisi kirjoittaa vaikka romaanitrilogian.
On armollinen ajatus, että anteeksipyyntö ei ole koskaan myöhäistä.
Riimitys sopii tähän kompaktiin runoon, loppusointu tekee paketin ikään kuin vielä täydemmäksi.
Vähässä voi olla paljon, niin tässäkin.

* * *

Seppo Koskiman Ihminen 7-kirjainta -runo tutkii, mitä on olla ihminen. Runo rakentuu elliptisesti eli säkeet eivät ole täydellisiä lauseita – tämähän on runossa hyvä ja mahdollinen tehokeino.

Välillä mietin, olisiko säkeitä voinut jakaa toisin, toisinaan ne tuntuvat katkeavan tarpeettoman lyhyinä.

Koskiman runossa tavoitetaan ihmisenä olemisen suuria asioita. Jos jatko-osaa haluaisi tehdä, voisi kuvata kaikkea ”pientä”, mitä ihmisenä elämiseen kuuluu. Sitten voisi vaikka kokeilla risteyttää tämän ja arkisia asioita kuvaavan runon.

Ihminen 7-kirjainta on abstraktiotason ylevä kuvaus ihmisyydestä. Runon voisi kuvitella vaikka juhlapuheen osana.

NIINA HAKALAHTI

Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:

niina.hakalahti@sci.fi

Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere

Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.