Iäkkäiden ihmisoikeudet – missä mennään?
Ihmisoikeusasiantuntija Claudia Mahlerin mukaan kauempaa katsottuna Suomi, kuten muutkaan Pohjoismaat, eivät ole eturintamassa iäkkäiden oikeuksien edistämisessä.
Teksti: EVA RÖNKKÖ
YK:n ikääntyneiden ihmisoikeuksien itsenäinen asiantuntija Claudia Mahler vieraili Suomessa syksyllä 2021. Hän tapasi useita kansalaisjärjestöjen edustajia ja viranomaisia ja muodosti kuvaa iäkkäiden oikeuksien toteutumisesta ja toteutumattomuudesta. Vuotta myöhemmin, syksyllä 2022, Mahler luovutti Suomen hallitukselle iäkkäiden ihmisoikeuksien toteutumisesta maaraportin.
Epäkohtia löytyi monista teemoista: syrjintä, väkivalta ja kaltoinkohtelu, sosiaalinen suojelu, koulutus- ja elinikäinen oppiminen, hoitoon pääseminen ja itsemääräämisoikeus, ikääntyneiden ja vammaisten erilainen kohtelu sekä nopea digitalisoiminen. Raportin vahvuus oli myös siinä, että kieli-, kulttuuri- ja muihin vähemmistöihin kuuluvia iäkkäitä ei käsitellä erikseen omina ryhminään, vaan osana edellä lueteltuja teemoja.
Vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden monista syistä kasaantuvaa haavoittuvuutta nosti Mahler painokkaasti esille. Raportti auttoi tiedostamaan, että eritaustaisilla iäkkäillä on samanlaisia haasteita palvelujärjestelmässä, mutta vähemmistötaustan vuoksi haasteet kärjistyvät entisestään.
Maaliskuussa 2025, pari vuotta raportin luovuttamisen jälkeen, vieraili Claudia Mahler Suomessa uudestaan. Vierailun tarkoituksena oli kuulla, mitä raportti on saanut aikaa ja onko tilanne muuttunut. Tapaaminen järjestyi eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen ikääntyneiden oikeuksien jaostossa, jonka jäsenistä moni oli ollut Mahlerille raportin koostamisessa tietolähteenä.
Keskusteluissa kävi selväksi, että raporttia hyödynnetään useissa yliopistoissa oppimateriaalina ja järjestöissä edunvalvontatyössä. Myös Eläkeläiset ry:n koulutuksissa ja esitelmissä on Mahlerin raportilla keskeinen rooli kiinnittämässä huomiota siihen, missä iäkkäiden ihmisoikeudet eivät toteutuu
Keskeinen kysymys Claudia Mahlerin uusintavierailulla oli, mikä on tilanne nyt? Huolimatta aktiivisesta ja melko laajasta työstä raportin levittämisessä on tilanne lohduton. Sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset ovat pahentaneet tilannetta. Myös ikäsyrjintä rehottaa. Kysyttäessä, määritelisikö itsensä ensisijaisesti iäkkääksi vai vammaiseksi, päätyvät monet iäkkäät valitsemaan vammaisuuden, koska silloin on edes pieni toivo päästä palveluiden piiriin.
Mahlerin mukaan kauempaa katsottuna Suomi, kuten muutkaan Pohjoismaat, eivät ole eturintamassa iäkkäiden oikeuksien edistämisessä. Positiivisen esimerkin hän kertoi Sloveniasta, jossa iäkkäiden oikeudet ovat huomattavasti paremmin yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä. Syy siihen on puoluekentässä, jossa toimii ikääntyneiden oma puolue. Puolue ylläpitää positiivista keskustelua ja mielikuvaa varttuneesta väestöstä.
Entä sitten vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät? Valitettavasi positiivista kehitystä ei ollut Mahlerille kerrottavissa. Kuntien strategioissa ikääntyvän väestön hyvinvoinnista eivät vähemmistöt edelleenkään näy. Myöskin raportit esimerkiksi digitalisoimisesta tai muistisairauksista käsittelevät suomalaista ikääntyvä väestöä homogeenisena, yhtenäisenä. Nopeasti etenevä moninaistuminen, joka koskettaa myös iäkkäitä, ei ole tullut tiedostetuksi. Mahler tiivisti tilanteen sanoihin: vähemmistöjen erityistarpeiden huomioon jättäminen on jo itsessään syrjintää.
Suomen ihmisoikeuskeskuksen mukaan Ikääntyneiden oikeuksien toteutuminen vaatii laadukkaita vanhuspalveluita ja itsemääräämisoikeutta koskevan sääntelyn kehittämistä. Myös ikääntyneiden aktiivista osallistumista yhteiskuntaan on vahvistettava.
Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön suunnittelija.