”Alati alussa, jatkuvasti perillä”

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Runot:

Koronaruno 1.5.2020

Kiinasta kiiri korona
Wuhanista vyöryi valtoimenaan
Syntyi solujen sota
Sairastutti satojatuhansia
korjasi kuolokin omansa

Korona rajoja sulki
jäi ihmiset koteihinsa
Eristi elävät erilleen
loppui toimet ja työt.
Kavahdutti miettimään
arvoja ja asenteita
Ystävyys ja terveys
oikean paikkansa sai
Poistui sodat ja itsekkyys
ahneus ja minuuden uho
Tuli tilalle vastuullisuus
perheiden yhteinen olo

Luonto ei sodista piittaa
aurinko auvon antaa
Kukat kukkivat kedolla
vedet vuolaina velloo

Koronakin kaikkoaa
palaa puhtauden aika
Rajoitukset ratkeaa
siinä elämän taika

Karanteenirunoilijat:

Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen, Helsinki

 

KORONARUNO II

Kotiutui korona kuukausiksi
saastutti koko tämän maailman
sairastutti kansat kaikki
suruksi ihmisten elon

Nosti kuumeet korkeat
teki kipeäksi keuhkot
ei tunteneet makua suut
turtuivat tuoksuille nenät

Voimatonna tautia seurattiin
karttoja, pylväitä katseltiin
käsiä pestiin ja uskottiin
paha virus jo voitetuksi

Riemuiten baareissa kuljettiin
urheilukisojakin järjestettiin
maan rajoja vieraille avattiin
moni turhaan matkoille lähti

Suomen ihmiset luonnolta lahjat sai
kesän kuuman ja makoisat marjat
perhekunnittain metsiin mentiin kai
maan kauneus löytyi monet kerrat

Sitten saapui synkeä syksy
tauti nuoretkin tainnutti
rajun syysmyrskyn syliin
kaikki yhteisen tuskamme alle

Ei siinä auttaneet turvavälit
ei käsien pesut tai maskit
laaja testaus toivoa lisää
vilkkusovelluskin turvaa tuo

Ajan kulkua tauti ei pysäytä
vaan antaa se luovuutta uutta
auttaa ystävää tuttavaa arjessa
saada tulevalle mahdollisuutta

Kunhan kansat nyt vain  havahtuis
että yhteinen pallo on meillä
ja sen pinnalla kaikki haluais
elää terveinä puhtailla teillä.

Helsingissä 3.10.2020

Koronarunoilijat Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen

 

Rakastaisit, kun sinulla on sydän

Rakastaisit Äiti-maata maapalloa

                     sinistä vesiplaneettaa, kotiamme.

                      Elävää organismia, jolla on sielu ja ruumis

                             Vedet sen verta, metsät sen keuhkot.

                      Mikään ei muutu, ilman että kaikki muuttuu.

                      Äiti-maa; Suuri luonnonnäytelmä,

                                            Se mikä tapahtuu sinulle

                                            tapahtuu minulle

                                            Hyvässä ja pahassa

 

Rakastaisit, kun sinulla on sydän

                      Kirkastaisit katseesi, näkisit

                      Äiti-maan kauneuden.

                      Ihastelisit, ihmettelisit, jotain tällaista

                                            voi olla olemassa.

                      Ihmissuvun elämää.

                                            Joka voi olla vain äärimmäinen sattuma

                                            ainutkertainen ihme.

                      Kirkastuokio ihmissuvun elämää, historiaa.

                      Maailmankaikkeuden nurkassa maapallolla

                                            sinisellä vesiplaneetalla.

 

Rakastaisit, kun sinulla on sydän

                      Äiti-maata

                      Haurasta ja herkkää, kuin

                      lapsi, jonka syliin nostat.

                      Hellästi silmiin katsot, näetkin sydämeen.

                      Sama lämpö, sama maa Äiti-maa.

                      Sitä kun hoivaa, rakastaa kauneuden näkee

                      Sydämen lyönnit kuulee.

 

Äiti maa;       Suuri luonnonnäytelmä;

                        se mikä tapahtuu sinulle

                                     tapahtuu minulle

                      Happea sydämelle, elämää maapallolle.

 

Äiti-maa;       Sinua, minä rakastan, Äiti-maa

                      Rakkauteni annan

                      sydämessäni toivoa kannan

                      Sillä aina on alkamassa uusi aika,

                                            alati alussa, jatkuvasti perillä.

                      Äiti-maan aika, uusi aika.

 

Rakastaisit jo tänään, kun sinulla on sydän.

Seppo Koskima, Tampere

 

Palautteet:

Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen ovat kirjoittaneet yhdessä kaksi runoa, joista ensimmäisen toukokuussa ja toisen lokakuussa. Karanteeni- ja koronarunoilijoiksi itseään kutsuvat kirjoittajat tiivistänevät monen tunnot runoissaan.

 Saatesähköpostissaan Iiri Heinilä kertoo runojen synnystä. Naapurin kohtalotoverin kanssa oli keksitty, että runoja voi tehdä yhdessä etänä. ”Eeva-Maijalta tulee paljon ideoita ja ajatuksia ja minä taas tykkään riimitellä niitä.” Sitten tekstiä yhdessä pallotellaan ja työstetään.

Heinilän ja Nousiaisen runot muodostavat kiinteän kokonaisuuden, joten ne kuuluu lukea peräperää. Ensimmäisen runon ensimmäinen säkeistö käynnistää runon alkusoinnun voimin – ja tätä keinoa käytetään myöhemminkin (”aurinko auvon antaa”). Samoin käänteistä sanajärjestystä hyödynnetään tehokeinona kummassakin runossa.

Runopysäkillä kirjotin uusista näkökulmista. Sellaista tarjoavat myös Heinilä ja Nousiainen: ”Ajan kulkua tauti ei pysäytä/vaan antaa se luovuutta uutta/auttaa ystävää tuttavaa arjessa/saada tulevalle mahdollisuutta.” Pohdin Runopysäkillä toivon merkitystä, ja toivon tärkeyden ovat oivaltaneet myös karanteeni- ja koronarunoilijat Heinilä ja Nousiainen. Juuri tätä nyt kaivataan. Kiitos.

 Seppo Koskiman Rakastaisit, kun sinulla on sydän – runo on ennemminkin virtaava koski kuin tyyni lampi. Runo ylistää Maa-planeettaa ja se tarjoamia elämisen ehtoja, ja siinä on tärkeämpää kokonaisuus kuin yksittäiset sanat.

 Joitakin välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia voisi vielä paikoin harkita, iso kirjain kun katkaisee säkeiden juoksun samoin kuin pilkku tai pistekin. Alkuperäisessä, paperilla minulle tulleessa runossa oli myös jonkin verran lihavoituja sanoja –  tai ainakin näytti siltä. (Tosin kyseessä saattoi olla myös epätasainen tulostusjälki.) Typografiassa kannattaa kuitenkin suosia yksinkertaisuutta.

”Kirkastuokio” uudisyhdyssana on hieno.

Runouden kuntokoulu -teoksessa Markku Toivonen kirjoittaa eräästä Lorcan runosta ajatuksiaan:” Lyyrikko, jota vetää voimakas tunne, ei välttämättä tarvitse runoonsa tarkkoja aistikuvia. Hän tanssittaa itseänsä ja lukijaansa voimakkaalla rytmillä sekä jyrkillä vastakohtaisuuksilla.”

 Seppo Koskiman Rakastaisit, kun sinulla on sydän – runossa taitaa olla kysymys Toivosen kuvaamasta ilmiöstä. Silti muistuttaisin, että yleensä konkretia ja havainnollisuus on juuri se väline, jolla myös psyykkisiä ilmiöitä, kuten tunteita, voi tavoittaa.

NIINA HAKALAHTI

Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:

niina.hakalahti@sci.fi

Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.