Ikä ei ole vain numeroita ja numerotkin komistuvat vuosi vuodelta

PEKKA ISAKSSON

Onko ikä vain numeroita, kysyttiin Kävelypässien kävelyllä torstaina 12.6. Kysymys oli aiheellinen, kun kävely oli omistettu ryhmän vetäjälle Antti Honkoselle, joka piakkoin täyttää 80 vuotta. Ensimmäisen vastauksen itse esittämäänsä kysymykseen antoi kävelijät lähtöön loitsunnut kansanedustaja emeritus Kari Uotila.

Uotilan mukaan niin ei ole. Esimerkki hänellä oli tosi lähellä eli Honkos-Antissa, josta ei voi todellakaan sanoa, että ikä olisi pelkkiä numeroita. Päivänsankarin 80 vuotta ovat olleet täynnä monipuolista ja merkityksellistä elämää. Siitä Uottu nosti esille erityisesti Antin sosiaalisen toiminnan monissa työ- ja vapaaehtoistehtävissä työväen järjestöissä, raittiusliikeessä, asunnottomien puolustamisessa ja nyt viimeksi hävikkiruoan jakelun organisoimisessa Tuusulassa. Ja totta kai urheilussa ja liikunnassa

Antti itse arveli, hänelle sopii sanoa iän olevan numeroita, kunhan huomaa, että numerot komistuvat tai ainakin suurenevat vuosi vuodelta. Siihen ei muilla ollut sanomista, ja siksikin lähtijäisissä siirryttiin lauluosuuteen. Trubaduuri, Tapio Rautavaaran kappaleiden taitaja Leo Silolahti lauloi itseään kitaralla säestäen Kulkurin ja joutsenen, Reissumiehen ja kissan sekä Isoisän olkihatun. Sepä oli niin mainiota, että pässien yhteislauluksi tarkoitettu mörinäkään ei pannut nautintoa pilalle.

Voiko mikään kävelyreissu alkaa paremmin, kun vielä terästäydyimme Esko-pässin ja Raisa Rasilaisen keittämillä kahveilla ja Raija Kankaan leipomilla pikkuleivillä. Jormakin oli kuulemma pistänyt näppinsä taikinaan. Hyviä olivat. Muikein mielin, kerkkäin kielin ja kevyin koivin läksimme taipaleelle tihkusateessa, joka koristeli reitin pisarahelmillä ja pehmeällä udulla. Noin yhteenvetona voi sanoa, että päivä oli kaunis, jollei täydellinen: filosofeerausta pässityyliin, kulttuuri- ja muita nautintoja sekä liikuntaa.

Kuten niin monesti, venyi matka alun perin aiotusta. Antti nimittäin toivoi poikkeamista Kustaankartanon vanhustenkeskukseen. Mielellämme sen teimme katsomaan Tapsa filmitähtenä -taulua, jonko lahjoittamisen Kustaankartanoon Antti kymmenisen vuotta sitten organisoi ja rahoitti pinssejä painamalla ja myymällä.

Päivän muihin kohokohtiin kuului itse kävely Vantaanjoen loppujuoksun vartta ja Vanhankaupunginselän rantamaisemissa. Maalaispoikana ja tilapäisen pääkaupunkiseudulla pistäytymisen jälkeen maalle palanneena en ole niidenkään kauneudesta mitään tiennyt.

Nytpä tiedän. Kävely avartaa. Siksikin, hyvät ihmiset, kävelkää ihmeessä!

Kävelypässit on eläkeläismiesten ryhmä, joka levittää liikunnan ilosanomaa. Tällä blogisivullaan Kävelypässit kirjoittavat ajankohtaisista kuulumisistaan.