Ikääntyminen ja kotoutuminen

EVA RÖNKKÖ
Eläkeläiset ry:n moninaisuustyön suunnittelija
Jade yhteisön puheenjohtaja
SUSANNA LEHTOVAARA
Jaden toiminnanjohtaja

Vantaalla Integration 2026 -tapahtumaan kokoontui lokakuun lopussa suuri joukko muuttoliikkeen ja kotoutumisen parissa toimivia henkilöitä. Viidettä kertaa järjestetyn tapahtuman keskiössä on perinteisesti työikäisten ja nuorten kotoutumiseen liittyvät aiheet. Ikääntyneitä koskevassa ohjelmaosiossa tarkasteltiin erityisesti palveluihin pääsyä ja osallisuutta. Osion avasi väitöstutkija Alex Berg, joka esitti sosiaalioikeuksien näkökulmasta pakolaistaustaisten ikääntyvien ihmisten palveluissa kohtaamia haasteita, esteitä ja muutosten tarpeita.

Ohjelman paneelikeskustelun ytimessä oli osallisuus, jota rakentavat turvalliset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen, saavutettavat palvelut sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen. Samalla on tärkeää erottaa toisistaan yksilöön liittyvät tekijät ja rakenteet, joista esteet syntyvät. Liian usein huomio kohdistuu yksilön vastuuseen, vaikka osallisuutta ja hyvinvointia määrittävät merkittävästi myös palvelujärjestelmä, toimintaympäristö ja yhteiskunnalliset käytännöt.

Integration-messut ovat tärkeä kotouttamistyötä ja ammattilaisten osaamista kehittävä tapahtuma. Väistämättä esiin nousee kuitenkin kysymys, miten iäkkäät ylipäätään istuvat kotouttamisen kontekstiin? Työelämään, koulutukseen ja aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen kytkeytyvä kotoutumispuhe ei useinkaan tavoita ikääntyvien ihmisten elämäntilannetta. Onko kotouttaminen ikääntyneiden kohdalla paras lähestymistapa tukemaan arjessa pärjäämistä? Onko mahdollista sanoa, milloin kotoutuminen loppuu, milloin meidän – kotouttajien, ammattilaisten ja vapaaehtoisten – katse muuttuu maahanmuuttajan kotouttamisesta ikääntyneiden tukemiseen jokaisen omista lähtökohdista ja voimavaroista käsin? Tuemmeko iäkkäiden omannäköistä elämää auttaen kuilujen yli vai kotoutammeko hautaan asti?

Tällainen kysymysasettelu voisi tuntua saivartelulta, koska kotouttamistyötä tekevillä on aito halu tukea Suomeen muuttaneita pärjäämään tässä yhteiskunnassa. Ongelma on kuitenkin siinä, että kotouttamiseen tähtäävä puhe ja siitä syntyvä katse luo asetelman, jossa me, kotouttamistoimijat, tiedämme ja osaamme ja samalla määrittelemme muuttajia toisiksi. Toisiksi, joilla on puutteita ja osaamattomuutta, ja jotka eivät kuulu ”omien iäkkäiden” joukkoon. Mihin asettuu muuttotaustaisten iäkkäiden elämänkaaren aikana opittu viisaus ja osaaminen? Tällöin tahattomasti toiseutamme valitun kotouttamisen näkökulman kautta iäkkäitä, kavennamme heitä maahanmuuttajiksi, joiden vastuulla on kuroa kiinni osaamattomuus.

Samalla katsomme ohi niistä lukuisista tekijöistä, joita osaamme nähdä valtaväestön iäkkäiden kohdalla. Esimerkiksi muuttotaustaisten iäkkäiden pientuloisuus ja siitä syntyvät haasteet jäävät katseemme ulkopuolelle. Sanavalinnat, joilla on suora kytkös näkökulmavalintoihin eivät useinkaan ole tietoisia. Olemme vaan tottuneet, että rajojen ulkopuolella syntyneistä varttuneista käytämme ilmaisua ikääntyneet maahanmuuttajat pohtimatta syvemmin käsitteen käytön seurauksia ja vaihtoehtoja.

Iäkkäiden kaventaminen maahanmuuttajiksi johtaa siihen, että liian usein kuulemme vaikkapa vanhusneuvostoissa käydyissä keskusteluissa ratkaisutarjonnaksi: ”kun oppii suomen kielen, niin kaikki haasteet ratkeavat”. Olisipa se niin yksinkertaista. Koska kieli on kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ja kanssakäymisen ydin, palaamme kieleen liittyviin teemoihin syvemmin erikseen. Tässä kohtaa riittää, että vaihdamme puhetta ikääntyneistä maahanmuuttajista vieraskielisiin tai ulkomaalaistaustaisiin ikääntyneisiin. Siten vaihtuu myös ajattelutapa ja katse kotouttamisesta voimavarakeskeiseksi ja elämänkaariajattelun kytkeytyväksi katseeksi – kuten gerontologiassa on opetettu aikoja sitten.

Ikä yhdistää ja syntyperästä riippumatta ikääntyminen tuo meille kaikille samanlaisia muutoksia ja tuen tarvetta. Ulkomaalaistaustaisilla iäkkäillä on elämässä jotain lisää. Se on ylirajallisuus. Arkea eletään samanaikaisesti Suomessa ja muualla. Ollaan kahden tai useamman maan informaation ja sosiaalisten suhteiden piirissä, haetaan tukea ja neuvoja, usein myös lääkkeitä ja apua rajan takaa. Eri maiden ohjeet ja toimimisen tavat sekoittuvat. Vähäisistä varoista saatetaan tukea vielä heikommassa tilanteessa olevia sukulaisia. Ylirajaisuus ei poistu vaan on pysyvä ja merkityksellinen osa iäkkäiden arkea.

Yksi näkökulma puuttui ikääntymiseen liittyen Integration-tapahtumasta kokonaan. Miten valmentaa työikäisiä tulevaan eläköitymiseen? Mitä on tarpeellista tietää vielä työelämässä ollessaan, miten suomalainen eläkejärjestelmä toimii ja mitkä asiat muuttuvat, kun jäädään työelämästä pois? Nämä kysymykset eivät ole helppoja syntysuomalaisillekaan puhumatta muuttotaustaisista keski-ikäisistä. Niin sanottu eläkevalmennus on hyvinkin tarpeellinen pehmittämään isoa muutosta, kun eläköidytään.

Hyödyllisiä ikääntymiseen liittyviä näkökulmia olisi Integration-tapahtumiin siis jatkossakin tarjolla ja työ jatkuu.

Jade yhteisö on monikielinen seniorijärjestö joka edistää Suomeen muuttaneiden ikääntyvien asemaa ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Kuva ylhäällä: Jade-yhteisön puheenjohtaja Eva Rönkkö (keskellä) ja toiminnanjohtaja
Susanna Lehtovaara (oikealla) keskustelivat Integration 2026 -tapahtumassa Vantaalla.