Iltapäivän auringossa blogi: Helaavalkeiden taikaa

RAIJA WESTERGÅRD

Tällä suunnalla Suomea on helatorstain aikaan tapana sytyttää helaavalkeita (kyllä, minun murteellani nimenomaan kahdella a.lla kirjoitettuna), tarkoituksena siis karkottaa pahoja henkiä kiusaamasta ihmisiä ja karjaa. Nykyään ei välttämättä enää ajatella noituutta, vaan samalla nuotiolla voi polttaa kätevästi myös talven aikana kertyneitä roskia. Toki entisaikoina oli toisin ja jossain taisi olla niinkin, että karja laskettiin laitumelle juurikin helaavalkean savun läpi. Tämä oli vahva perinne pakanalliselta ajalta ja oletuksena siis, että savu suojaisi karjaa laitumella paitsi petoeläimiltä myös pahalta silmältä (noitumiselta).

Minusta on hienoa, että joitakin vanhan kansan perinteitä säilyy ja niitä myös vaalitaan. En tietenkään tarkoita ”pahaa silmää” ja noitumista, vaikka minun sukuhistoriassa näitä tarinoita on kerrottu sukupolvelta toiselle. Muistan nyt jo edesmenneen äitini tarinoita Tyrväältä (nykyinen Sastamala), että joku oli yrittänyt noitua naapurin karjaa, kun oli ollut jotain erimielisyyksiä laiduntamiseen tarkoitetuista alueista. Kun kysyin äidiltäni, että koska tällaista on tapahtunut, hän vastasi, että ”ei siitä niin pitkä aika ole”. Todellisuudessa karjan noitumista on viimeksi tapahtunut joskus 1600-luvulla.

Aika merkitsee erilaisia asioita riippuen ihmisestä. Toisille vuosi on hirveän pitkä aika ja toisille vain silmänräpäys. Ja mitä se aika lopulta on? Viivymme täällä vain pienen hetken ajatellen koko ihmiskunnan historiaa tai koko planeettamme kehityshistoriaa. ”Ihminen, vaimosta syntynyt, elää hetken ja on täynnä levottomuutta”. En muistanut, että missä tai kuka on noin kirjoittanut, mutta goolettamalla selvisi, että lause on Raamatusta, Jobin kirjasta. Olen toki joskus Raamattuakin lukenut, mutta ”harppoomalla”, kuten pohjanmaan flikka. Jotain sieltä on kuitenkin jäänyt mieleen, näköjään.

Onneksi nyt on vähäsen satanut niin, että uskaltaa sytyttää avotulia pihoille eri tarkoituksissa. Metsäpalovaroitukset on muuten syytä ottaa tosissaan eli sateen jälkeen on turvallisinta sytyttää nuotio. Muutama kevät sitten poltimme ”helaavalkeita” useita päiviä, kun siivosimme lapsuudenkotini vanhaa pirttiä. Tästä prosessista olen jo taannoin kirjoittanutkin, mutta vielä sen verran, että ihmisen kannattaisi siivota roinaa pois joka vuosi. Nimittäin pääsee helpommalla, koska me siivosimme ja poltimme ainakin 200.n vuoden roinat kolmessa päivässä. Lisäksi kierrätykseen meni lasipurkkeja ja -pulloja, sekä kaatopaikalle muutama peräkärryllinen sellaista tavaraa, joka ei ollut nuotioon sopivaa, eikä kelvannut mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Tämä tästä tällä erää. Siivottavaa toki löytyy edelleen, mutta sen vuoksi emme ole helaavalkeita tänä keväänä sytyttäneet. Ollaan kuitenkin tarkkoina nuotioiden kanssa sillä, kuten sanonta kuuluu ”tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä”.