Kävelyfutiksessa korostuu syöttö- ja joukkuepeli

Yhteisöllinen laji on kovassa nousussa Eläkeläiset ry:n yhdityksissä. Tuomari- ja pelikoulutukselle tulee syksyllä jatkoa.

Teksti ja kuvat: EVA RÖNKKÖ

Vantaan Puistokulmassa järjestettiin toukokuun alussa Eläkeläiset ry:n historian ensimmäinen kävelyjalkapallon tuomari- ja pelikoulutus. Kysyntää oli, koska syksyllä järjestetty kävelyjalkapalloturnauksemme oli herättänyt kiinnostusta uuteen liikuntalajiin useassa yhdistyksessä.

Koulutukseen tuli 22 osallistujaa. Edustettuna olivat Eläkeläiset ry:stä Hakunilan, Malmin, Klaukkalan, Riihimäen, Porvoo, Järvenpään ja Korson paikallisyhdistykset, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ja TUL:n seura Helsingin Jyry. Riihimäeltä oli mukana myös harrastepelaaja paikallisesta ukrainalaisyhteisöstä. Yli puolet oli jo päässyt kokeilemaan kävelyjalkapalloa kokeilla mutta koulutukseen tuli niitäkin, joilla ei kontaktia lajiin vielä ollut.

Osalle kävelyfutis on kilpatoimintaa, osalle taas rentoa, kuntoa kohottavaa liikuntaa. Kävelyjalkapallo ei ole kuitenkaan pelkkä jalkapallon kevytversio, vaan sillä on oma pelifilosofiansa, kertoi Aapo Kotkavuori Kukunori ry:stä. Kukunori on tehnyt peliä tutuksi ympäri Suomea jo useamman vuoden aja.

Siinä missä jalkapallo on kamppailu- ja kontaktilaji, kävelyfutiksessa kaikki kontaktit ja taklaukset on kielletty, jotta peli olisi turvallinen. Kävelyfutiksessa korostuu siis entisestään syöttö- ja joukkuepeli. Ratkaisevaa ei ole se, kuka on nopein ja vahvin, vaan yhteispeli. Vaikka vauhti olisi hidastunut iän tai fyysisten rajoitteiden myötä, pallo liikkuu edelleen nopeasti. Peli on yleensä myös sitä hauskempaa, mitä sujuvammin pallo liikkuu pelaajalta toiselle. Ja hauskanpito ja yhdessäolo kuuluvat kävelyfutiksen ytimeen!

Tuomareille kävelyjalkapallon viheltämisessä on monia yksityiskohtia, joiden tunnistamiseen tarvitaan aikaa ja kokemusta. Siksi tuomarointia oppivien on hyvä aloittaa kolmesta perussäännöstä: puutu aina, kun näet palloa pelaavan henkilön juoksevan, tulee pelaajien fyysinen kontakti ja kun pallo nousee sovittua rajaa korkeammalle. Näillä ohjeilla pääsee hyvin alkuun. Kun omassa yhdistyksessä peliä aloitetaan, on hyvä samalla vuorotellen harjoitella myös tuomarointia.

Kävelyfutis harrastuksena ei ole pelkästään voitosta pelaamista. Toinen kouluttaja, Stephen Clark Keski-Suomen kuntofutiksesta näytti erilaisia pallo-, syöttö- ja koordinaatioharjoituksia, jotta pallon kuljettaminen, haltuun ottaminen ja paikkojen vaihtaminen kentällä tulisi tutuksi. Ohjaajan tärkein rooli on valita sellaisia harjoituksia, että pelaajille jäisi onnistumisen kokemus. Kun usein pelivuoro on noin tunti, ei ole mielekästä seistä ja katsoa, kun toiset pelaavat. Harjoituksia ja pelejä voi organisoida siten, että kaikki ovat mukana ja omaa vuoroa ei tarvitse odottaa.

Kävelyjalkapallon tuomari- ja pelikoulutukselle tulee syksyllä jatkoa, näillä näkymillä Keski-Suomeen. Kentällä kuitenkin jo tapahtuu. Helsingin Malmilla pelataan TUL:n johdolla joka tiistaina klo 9–10. Sinne voi lähteä mukaan. Klaukkalassa pelattiin heti koulutuksen jälkeen Unelmien liikuntapäivänä ystävyspeli Rajamäen Rykmentin juniorijoukkueen kanssa. Joutsenon Martikanpellon kentällä pelataan 10.6. Lauritsalan Eläkeläiset ry:n ja Etelä-Karjalan EETUn järjestämänä kävelyfutista ja muita pelejä. Muitakin tulevia suunnitelmia tuli koulutuspäivänä esille. Ja lokakuussa tavataan taas kävelyfutisturnauksessa Helsingin Jakomäessä.