Eva Rönkkö tutkii kielikäytäntöjä ja niiden seurauksia
Nopeasti lisääntyvä kielten moninaisuus on todellisuutta myös liikuntakentillä. Englanti on noussut suomen ja ruotsin rinnalle keskeiseksi
toimintakieleksi. Englantia tai muita kieliä käyttävät eivät kuitenkaan sijoitu tasavertaisesti liikunnankentän eri tehtäviin suomea ja ruotsia käyttävien kanssa. Liikunnan ja urheilun parissa käytetään vähemmän kieliä kuin mitä liikkujat kodeissaan puhuvat.
Kaikki tämä käy ilmi tuoreesta Eva Rönkön, FT, Monikielisyys liikunnassa ja urheilussa -selvityksestä, joka luo ensimmäisen kerran katsauksen monikielisyyteen liikuntayhteisöissä. Selvityksen on julkaissut Liikuntatieteellinen Seura ja sen toteuttamista on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.
Eva Rönkkö työskentelee Eläkeläiset ry:ssä moninaisuustyön suunnittelijana. Tutkimusprojektinsa vuoksi hän on ollut vuoden alusta lähtien Eläkeläiset ry:stä osittaisella työvapaalla. Tällä hetkellä hän vastaa järjestön Liikuntaverstaat-hankkeesta.
Tämä selvitys on tehty liikuntakentällä, mutta se syventää Rönkön mukaan tietoa ja osaamista, jota voidaan soveltaa myös monikielisen vanhusväestön kanssa tehtävässä työssä.
– Selvitys osoittaa, että kieli voi luoda mahdollisuuksia mutta luoda myös esteitä. Väestö moninaistuu ja ympärillämme on entistä enemmän myös iäkkäitä monikielisiä ihmisiä. Kielellä on iso merkitys siinä, kuinka he pärjäävät.
– Meillä on aika vahva yksikielisyyden ideologia. Valitaan yksi kieli: suomi, ruotsi, englanti, mikä kulloinkin, sillä mennään, eikä virheitä saisi olla. Joustavampi eri kielten käyttö rinnakkain kuitenkin usein lisäisi ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää asioita.
– Tarvitaan sosiaalista tilaa olla erikielinen ja puhua kieltä oppimisvaiheessa, epätäydellisyyksiä ja virheitä pelkäämättä. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla tilaa puhua niin hyvin kuin osaa. Silloin kielen oppiminen myös vauhdittuu, Eva Rönkkö toteaa.
Vastaa