Iltapäivän auringossa -blogi: Eläkeläisen kiireet
RAIJA WESTERGÅRD
Jaa, että mitkä kiireet? No ei mitään kiinnostavia ja tärkeitä, eikä mitään sellaisia kiireitä edes, jotta tähän niistä tohtisi kirjoittaa. Mutta toisinaan tulee ajanjaksoja, jolloin jotkut asiat ja tehtävät vaan kasaantuvat ja niissä on aina omat selvittämisensä. Joskus muuten tässä elämänvaiheessa ihmettelee, että miten ihmeessä olen ehtinyt ennen (päivätyön, perheen, omaishoitajuuden yms. lomassa) niinkin paljon kuin olen elämässä tähän mennessä ehtinyt? Noihin päiviin verrattuna tämän ajan kiireet ovat varsin mitättömiä.
Yritin katsoa telkasta joku päivä kiiteltyä dokumenttielokuvaa Kappale kauneita Suomea. Luulin tähän ikääni kuulleeni jo kaikki mahdolliset kirosanat ja sukuelimien nimitykset, mutta tämä katselu- ja kuuntelukokemus oli liikaa jopa minulle. Vain kymmenen minuuttia pystyin kuuntelemaan ja oli vaihdettava kanavaa. Siis kun vittu ja muita kirosanoja vilisi joka lauseessa ja virkkeessä tavalla, että itse dokumentin narratiivi jäi epäolennaiseksi ja ikään kuin sivuosaan. Toki dokkari on hieno kuvaus maaseudun elämästä ja ihmisistä omalla tavallaan, mutta minun korvilleni aivan liikaa
Olen jo viritellyt kausivaloja sinne ja tänne, kun pimeys on kaikkialla kuin musta vaate. Täälläpäin Suomea ei tullut perjantain pyrypäivänä edes lunta pimeyttä valaisemaan ja sekin vähä mitä satoi, suli lähes samantien pois. Mutta kyllä pieni lumipeite olisi tervetullut, kunhan ei suuria kinoksia kasaantuisi. Lapset toki tykkäävät, mutta aikuiset (varsinkaan selkä/lonkkavaivaiset) eivät välttämättä pidä tämäntapaisesta ”luomistyöstä”.
Muuten, toisinaan näissä teksteissäni näkyy ”pianovihreitä” eli lievä dysleksiani, nykytermillä lukivaikeus, tuottaa tekstiin virheitä, joita en välttämättä huomaa, vaikka miten moneen kertaan tekstin tarkistaisin. Mutta olen oppinut olemaan itselleni armollinen, toivottavasti tekin olette, onneksi virheitä ei ole määräänsä enempää kuitenkaan.
Kiireestä vielä sen verran, että monet teistä, hyvät lukijani, varmaan muistatte takavuosien Georg Otsin hienon laulun Älä kiiruhda v. 1968. Sen on säveltänyt armenialainen Arno Babadzajan ja sanoituksen suomensi nimimerkki Saukki. Laulun sanat sopivat hyvin pimeään vuodenaikaan, jolloin on paras olla kiirehtimättä mihinkään:
https://youtu.be/iae6x50Y6kw


Vastaa