Iltapäivän auringossa -blogi: Ota pullaa

RAIJA WESTERGÅRD

Olen näinä päivinä käsityön lomassa katsellut suoratoistona vanhoja ruotsalaisia Beck-elokuvia. Tai eihän ne kaikki ole edes vanhoja, mutta suurin osa minulle ennen näkemättömiä ja siis ”uusia”. Minusta nämä elokuvat ovat huolella tehtyjä, hyvät näyttelijät ja näyttelijäsuoritukset sekä juonen rakenne sellainen, ettei katsoja ihan heti arvaa oikeaa syyllistä.

Eräässä elokuvassa punapartainen ja -hiuksinen poliisi Steinar kiinnitti huomioni mielenkiintoiseen seikkaan. Tämä elokuvan kohtaus oli kuulusteluhuoneesta, jossa Steinar ja Martin Beck kuulustelivat epäiltyä murhaajaa. Steinar tuli sisään huolettomasti pullavadin kanssa, söi itse ja tarjosi myös epäillylle juurileivottua bakelia, jota kehui siskonsa leipomaksi ja olevan todella hyvää. Epäilty ottikin ystävällisesti tarjottua pullaa ja – kuten Steinar myöhemmin kertoi Martinille – varmasti oletti poliisin jotenkin tyhmäksi, rentoutui ja tavallisen pullaan liittyvän rupattelun lomassa tuli samalla paljastaneeksi tärkeää asiaa myös tutkittavaan rikokseen liittyen.

Tyhmältä vaikuttava poliisi on toki ollut ennenkin elokuvien pääosassa. Esimerkiksi takavuosien Columbo on yksi esimerkki kieroine silmineen ja ryppyinen takki huolettomasti tuulessa lepattaen. Kuitenkin ulkoisesta habituksesta huolimatta näillä roolihahmoilla järki leikkaa kuin partaveitsi. Muistanette vanhan sananparren ”ei ole koiraa karvoihin katsomista”, joka tarkoittaa juurikin sitä, ettemme liian äkkinäisesti lokeroisi ihmistä pelkän ulkonäön tai käytöksen perusteella tyhmäksi, oudoksi tai nykyajan termeillä sanottuna nepoksi tai autismin kirjolla olevaksi henkilöksi.

Pullan leipomisesta ja tarjoilemisesta voisin kirjoittaa enemmänkin ja nimen omaan Hämeenkyrön näkökulmasta, mutta en mene nyt siihen syvemmin, koska siinä ”pullakeississä” ei ollut kyse tyhmyydestä vaan paremminkin päinvastaisesta toiminnasta, hyväntekeväisyydestä. Sitä ei vaan haluttu ymmärtää millään tasolla. No, ymmärtämättömyyskin voi olla tyhmyyttä mitä suuremmassa määrin ja kuka/ketkä tässä omituisessa pullasodassa kärsi eniten? Vanhukset tietenkin, mutta kuka heitä oikeasti ajattelee silloin, kun on vallasta kyse.

Mutta nyt mietin vaan sitä, että miksi em. Beck-elokuvan epäilty oletti poliisin tyhmäksi, kun tämä tarjosi pullaa? Miten pienistä asioista nämä tyhmyysoletukset oikeastaan syntyvät? Ja entä sitten kun tuo tyhmyysolettama paljastuukin aivan toisenlaikseksi? Todennäköisesti syntyy kiusallisia hetkiä ja tilanteita, jossa ei ole enää oikein mitään puhuttavaa. Usein esimerkiksi ystävyys- ja tuttavuussuhteet muuttavat muotoaan tai loppuvat kokonaan riippuen tietysti ystävyyden todellisesta laadusta. On muistettava, että ystävyys ja hyväksikäyttö ovat todellakin eri asioita.

Tähän loppuun sopiikin taas hyvin päivän Aamulehden mietelause, jonka on kirjoittanut Oprah Winfrey: ”Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka haluavat nostaa sinua korkeammalle.”

Raija Westergård kirjoittaa blogissaan aikamme ilmiöistä sekä ihmisen kerrostuneesta ajasta, ikääntymisestä ja monista merkityksellisistä kohtaamisista iltapäivän auringossa.