Kuvat ja sanat

Tiedättekö, että blogin kirjoittamisessa on kaikista työläintä löytää kuva. Ja vaikka kuva ei olisi tekstiin sopiva millään tavalla, silti ylipäätään edes jonkun kuvan löytäminen on perin tylsää ja aikaa vievää hommaa. Yleensä käytän netin maksuttomia ja julkaisuvapaita kuvapalveluja, mutta kuvien etsiminen valtavasta massasta ei ole helppoa. Joskus toki käytän itse kuvaamiani otoksia, mutta ne eivät ole kovin ”hääppösiä” julkaistavaksi ja siksi käytän ns. julkisia kuvia.

Nykyään on kovin tarkkaa ja säännösteltyä jopa laissa, että kenen kuvia voi käyttää ja missä. Hyvä niin, koska nykypäivänä kaikilla on puhelimessa kamera ja on nopeasti käyttövalmiina tilanteen sattuessa kohdalle. Yksityisyyden suoja on tärkeä muistaa ihmisiä kuvattaessa ja varsinkin julkaistaessa. Tässä blogissani en juurikaan julkaise ihmisen kuvia, mutta itse tekstissä kyllä saatan sivaltaa joskus syvältä, jos siihen on aihetta. Usein on. Kynä on miekkani, on joku viisas joskus sanonut ja se pitää ainakin omalta kohdaltani paikkansa.

Oletteko muuten pohtineet, että miten paljon turhia sanoja ihminen käyttää normaalissa arjessaan? Esimerkiksi jos joutuu kuuntelemaan sivusta (junassa, bussissa) jonkun puhelinkeskustelua, huomaa erityisesti ne tyhjät sanat, jotka eivät tarkoita mitään: Niin. Aivan. Niinkö, Ei voi olla totta. Älä ny. Kui. Joo, Jees. Palataan. Just joo. Täytyy ny kattoo. Nähdään. Moi moi. Hei. Hei hei. Ja jos puhuja sattuu olemaan vaikka porilainen, lista on vielä pidempi ja monipolvisempi eli kuulostaa humoristiselta, mutta ei sitä todellisuudessa ole.

Turhien sanojen lisäksi viljelemme monasti myös tyhjiä sanoja. Tyhjyys on todellakin vain tyhjyyttä eikä puhumisen saati kirjoittamisen arvoista. Joskus elämässä tulee eteen tilanteita, ettei kertakaikkiaan löydä järkeviä sanoja ilmaisemaan tuntojaan oikealla tavalla. Silloin on oltava hiljaa. Ja ehdottomasti  myös pidättäydyttävä kirjoittamisesta, koska kirjoittaminen vaatii onnistuakseen omanlaisensa vakaan ja seesteisen mielentilan.

Niin. Elokuu on täällä, mutta kesä ei vielä ole kokonaan lusittuna sentään. Kesäkukkia olen kyllä joutunut jo kippaamaan pois, kun sade ja tuuli on niitä päässyt riepottelemaan. Pelargonioista muuten kannattaa juuri nyt ottaa pistokkaita ja pistellä ne suoraan multaan, ehtivät hyvin juurtumaan ennen talvea ja ovat keväällä valmiina uuteen kesäkukintaan. Kerään ja kuivaan myös joidenkin kukkien siemeniä, ja vaikka itävyys ei aina ole hyvä, joku aina onnistuu. Luonnon kiertokulkua parhaimmillaan.

Elämän kiertokulusta naisen osalta tulikin nyt mieleeni  Anneli Saariston hieno tulkinta Kypsän naisen blues (1995), jonka ovat säveltäneet Eero Ojanen ja Jussi Liski. Sanat ovat Marja-Leena Mikkolan käsialaa. Voit kuunnella biisin täältä: Kypsän naisen blues